Dylan Meconis on vuonna 2008 julkaistussa vampyyrifarssissaan yhdistänyt aineksia kahdesta elokuvasta: A tale of two cities ja Interview with a vampire. Tapahtuma ajaksi hän on valinnut nasevasti vuoden1792 valankumouksellisen Ranskan, jolloin maajussit nousivat ylempiluokkaisiaan vastaan.Tarina alkaa Punaisen fretin majatalosta, jossa palvelustyttönä häärivä tuittupäinen Claire on tylsistynyt nykyiseen toimenkuvaansa ja halajaa päästä osaksi vallankumousta. Kuinka ollakaan, majataloon saapuu komea ja aristokraattinen miekkasankari Lucien, joka pyytää saada pitää majapaikkanaan majatalon viinikellaria päiväsaikaan. Claire tietenkin ihastuu korviaan myöten Lucieniin, joka taas yrittää parhaansa mukaan pysyä kaukana omituisesta naikkosesta. Yksi asia johtaa toiseen, ja tietenkin Clairesta tulee vampyyri.
Samaan aikaan majataloon saapuu toinenkin vampyyri, Ginevra, joka jahtaa Lucienia petturuudesta. Selviää, että koko heidän Pariisin vampyyriklaaninsa on kavallettu ja vangittu tyrmään, mukaan lukien heidän johtajansa Audric. Vangitsemisesta vastuussa oleva aristokraatti Rougiere uhkaa tuhota koko klaanin, ellei Audric muuta häntä vampyyriksi!
On siis selvää, että Lucien, Claire ja Ginevran lähtevät uhkarohkealle pelastusretkelle, jolta ei kenties ole paluuta. Avukseen he saavat matkan varrella vielä ihmissusi Lutherin. Mutta kuka on kavaltamisen takana? Ehtivätkö sankarimme ajoissa pelastamaan vampyyrit varmalta tuholta? Entä mitä virkaa lusikalla on mellakan nostattamisessa?
Vampyyrifarssi on hulvattoman hauska, ja onnistuu olemaan varsin naseva monessakin kohtaa. Piirrosjälki on selkeää ja yksinkertaista. Tarinan hahmot ovat hienosti karrikatyyroitu, sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Jokaisella on oma tarina kerrottavanaan. Tarina soljuu eteenpäin varsin mukavasti, ja kaikki palaset loksahtelevat matkan varrella kohdilleen. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä juonenkäänteet ovat farsimaisen yllättäviä ja hulvattomia. Lajiuskollisesti lopussa on myös yllätysloppu, joka sekin järkeistyy aika hienosti.
On siis selvää, että Lucien, Claire ja Ginevran lähtevät uhkarohkealle pelastusretkelle, jolta ei kenties ole paluuta. Avukseen he saavat matkan varrella vielä ihmissusi Lutherin. Mutta kuka on kavaltamisen takana? Ehtivätkö sankarimme ajoissa pelastamaan vampyyrit varmalta tuholta? Entä mitä virkaa lusikalla on mellakan nostattamisessa?
Vampyyrifarssi on hulvattoman hauska, ja onnistuu olemaan varsin naseva monessakin kohtaa. Piirrosjälki on selkeää ja yksinkertaista. Tarinan hahmot ovat hienosti karrikatyyroitu, sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Jokaisella on oma tarina kerrottavanaan. Tarina soljuu eteenpäin varsin mukavasti, ja kaikki palaset loksahtelevat matkan varrella kohdilleen. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä juonenkäänteet ovat farsimaisen yllättäviä ja hulvattomia. Lajiuskollisesti lopussa on myös yllätysloppu, joka sekin järkeistyy aika hienosti.
Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille farsseista ja tietenkin vampyyreistä pitäville. Kaiken kaikkiaan hieno, hauska ja piristävä lukukokemus. 
~Dapi~
~Dapi~
Kommentit