sunnuntai, 3. maaliskuu 2013

Sisäinen vetovoima

Ruediger Schache: Sydänmagneetti -vetovoiman salaisuus

sydanmagneetti-normal.jpg

Ruediger Schache on saksalainen kirjailija, freelance-toimittaja, elämäntaitovalmentaja, sekä suosittu luennoitsija. Tämä vuonna 2011 suomeksi käännetty menestysteos kertoo siitä voimasta, jonka vaikutuksesta asiat tapahtuvat meille, ohjaa elämäämme ja valintojamme. Teoksessaan Schache paljastaa sydänmagneetin kymmenen salaisuutta, joista jokainen sisältää ikivanhan oivalluksen. Mukana on myös todellisia tapauskertomuksia ja käytännön neuvoja siitä, miten voimme tietoisesti ottaa sydämen salaiset voimat käyttöömme.

 

Ottaessani kirjan käteeni, minuun vetosivat lähinnä kaunis kansikuva ja sivujen upea, vanhanaikainen väritys. Ajattelin, että taasko on julkaistu yksi huuhaa-kirja? Mutta ei, olin täysin väärässä! Tässä on pitkästä aikaa kirja, joka laittaa lukijansa oikeasti ajattelemaan elämäänsä ja kaikkien tapahtuneiden aisioiden syy-seuraus-suhteita. Kirja pitää sisällään monia hienoja oivalluksia, joiden avulla voi todella vaikuttaa siihen, miten ihmiset ympärillämme käyttäytyvät, ja millaiset ihmiset tulevat elämäämme. Kannamme myös tietämättämme paljon painolastia meneisyydestä, mutta miten se vaikuttaa elämäämme nykyään? Yllättävänkin paljon, mutta se on mahdollista karistaa hartioilta.

 

Tarkoitan tietynlaista ajattelutapaa, ja asennoitumista elämään. Ne tunnetusti vaikuttavat elämäämme. Tuttua asiaa, tiedän. Mutta oletko koskaan oikeasti pysähtynyt ajattelemaan, miksi esimerkiksi joinakin tiettyinä päivinä kaikki, mitä teet onnistuu tai epäonnistuu? Tai miksi tapaat treffeillä aina vaan tietyntyyppisiä ihmisiä? Kaikki nämä asiat toimivat tietyn sisäisen logiikan mukaan. Itse tein eräänä päivänä kirjan innoittamana testin, miten ympärilläni olevat ihmiset käyttäytyivät, kun muutin ajattelutapaani ja toimintaani tietoisesti. Tuloksena sain tutut ja tuntemattomat ihmiset hymyilemään ja tuntemaan olonsa hyväksi, auttoipa eräs tuntematon herrasmies myös painavien ostoskassieni kanssa. :)

 

Vaikka kirjassa ei ehkä sinäänsä olekaan mitään uutta, suosittelen sen lukemista erittäin lämpimästi. Itse sain selvitettyä monia asioita itselleni niin menneisyydestäni, kuin nykyisyydestänikin. Tästä huolimatta teos ei ole mikään psykologian kirja, vaan se enemmänkin auttaa näkemään omaan sisimpäänsä ja ymmärtämään omia tekojamme ja niiden seurauksia. Kun on lukenut kirjan kerran läpi, sen haluaa lukea uudelleen, kun on ymmärtänyt, mistä siinä on kyse.

~Dapi~

keskiviikko, 6. helmikuu 2013

Taistele loppuun asti

Nälkäpeli - Suzanne Collins

Joka vuosi 12 vyöhykettä joutuvat lähetettämään lapsistaan yhden pojan ja yhden tytön tribuuteiksi Capitolin järjestämään nälkäpeliin. Nälkäpeli on Capitolin asukkaiden viihdettä, jossa tribuutit joutuvat areenalle ja taistelevat toisiaan vastaan kunnes enää yksi on jäljellä. Viimeisenä eloonjäänyt voittaa pelin ja saa osakseen hurmiomaista ihailua eikä hänen tarvitse ikinä enää kärsiä köyhyydestä.

Elonkorjuu päivänä jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan 12 - 18 vuotiaista tytöistä ja pojista osallistuja peliin. 24 tribuuttia viedään Capitoliin koulutuskeskukseen, jossa he opettelevat taistelutaitoja ja selviytymistä vaativissa olosuhteissa. Koulutuksen aikana heidän on samalla tehtävä vaikutus Capitolin asukkaisiin ja sponsoreihin. Koulutuksen jälkeen heidät viedään areenalle ja he taistelevat.

Tämä peli on kosto 13 vyöhykkeen vuosia sitten järjestämästä kapinasta vallanpitäjiä vastaan. Vyöhykkeiden hävittyä taistelu Capitol tuhosi varoittavana esimerkkinä muille vyöhykkeen numero 13. Muistutukseksi ylivertaisuudestaan he pakottavat vuosittain nuoret miehet ja naiset tappamaan toisensa areenalla ja tätä kaikkea on vyöhykkeillä katsottava telkkarista ja pidettävä juhlana.

Nyt nälkäpeli järjestetään 74:ttä kertaa. Kaikki osallistumiskelpoiset tytöt ja pojat jännittävät sitä, ketkä joutuvat tänä vuonna peliin mukaan. Myös vyöhykkeellä 12 eräs tyttö asettuu arvonta joukkoon. Katniss Everdeen on 16-vuotias nuorinainen.  Hän on jo vuosia joutunut elättämään itsensä ja perheensä salametsästyksellä. Katnissin pikkusisko on ensimmäistä kertaa arvottavana ja enemmän kuin mitään muuta Katniss pelkää, että hänen hauras siskonsa joutuu areenalle. Arpa noukitaan isosta kulhosta ja onnetar lukee nimen ”Primrose Everdeen”. Katniss ei voi antaa siskonsa joutua tribuutiksi, joten hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi.

Nälkäpeli kirja seuraa Katnissin matkaa areenalle ja hänen edesottamuksistaan siellä. Suzanne Collins on saanut nälkäpeli kirjasarjasta huiman hyvää palautetta kautta maailman. Sarjankin nimeä kantava avaus osa saa lukijan jännittämään tapahtumia kirjan alusta aina loppu metreille saakka. Tämä kirja on jännittävä ja mukaansa tempaava lukukokemus. Lisäksi hienot kuvailut ja huumori saivat ainakin minut koukkuun. Suosittelen Suzanne Collinsin Nälkäpeliä fantasia kirjallisuudesta pitäville ja jännitystä janoaville lukijoille. Nälkäpeli kirjasta on ilmestynyt myös elokuva, mutta suosittelen lukemaan kirjan ensin.

~Marsu

 

sunnuntai, 9. syyskuu 2012

Vive la Revolution!

Dylan Meconis: Bite me! a vampire farce

Dylan Meconis on vuonna 2008 julkaistussa vampyyrifarssissaan yhdistänyt aineksia kahdesta elokuvasta: A tale of two cities ja Interview with a vampire. Tapahtuma ajaksi hän on valinnut nasevasti vuoden1792 valankumouksellisen Ranskan, jolloin maajussit nousivat ylempiluokkaisiaan vastaan.
 
Tarina alkaa Punaisen fretin majatalosta, jossa palvelustyttönä häärivä tuittupäinen Claire on tylsistynyt nykyiseen toimenkuvaansa ja halajaa päästä osaksi vallankumousta. Kuinka ollakaan, majataloon saapuu komea ja aristokraattinen miekkasankari Lucien, joka pyytää saada pitää majapaikkanaan majatalon viinikellaria päiväsaikaan. Claire tietenkin ihastuu korviaan myöten Lucieniin, joka taas yrittää parhaansa mukaan pysyä kaukana omituisesta naikkosesta. Yksi asia johtaa toiseen, ja tietenkin Clairesta tulee vampyyri.

 
Samaan aikaan majataloon saapuu toinenkin vampyyri, Ginevra, joka jahtaa Lucienia petturuudesta. Selviää, että koko heidän Pariisin vampyyriklaaninsa on kavallettu ja vangittu tyrmään, mukaan lukien heidän johtajansa Audric. Vangitsemisesta vastuussa oleva aristokraatti Rougiere uhkaa tuhota koko klaanin, ellei Audric muuta häntä vampyyriksi!

On siis selvää, että Lucien, Claire ja Ginevran lähtevät uhkarohkealle pelastusretkelle, jolta ei kenties ole paluuta. Avukseen he saavat matkan varrella vielä ihmissusi Lutherin. Mutta kuka on kavaltamisen takana? Ehtivätkö sankarimme ajoissa pelastamaan vampyyrit varmalta tuholta? Entä mitä virkaa lusikalla on mellakan nostattamisessa?
 
Vampyyrifarssi on hulvattoman hauska, ja onnistuu olemaan varsin naseva monessakin kohtaa. Piirrosjälki on selkeää ja yksinkertaista. Tarinan hahmot ovat hienosti karrikatyyroitu, sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Jokaisella on oma tarina kerrottavanaan. Tarina soljuu eteenpäin varsin mukavasti, ja kaikki palaset loksahtelevat matkan varrella kohdilleen. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, sillä juonenkäänteet ovat farsimaisen yllättäviä ja hulvattomia. Lajiuskollisesti lopussa on myös yllätysloppu, joka sekin järkeistyy aika hienosti.

 
Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille farsseista ja tietenkin vampyyreistä pitäville. Kaiken kaikkiaan hieno, hauska ja piristävä lukukokemus.  yes


~Dapi~



 

keskiviikko, 13. kesäkuu 2012

Tuonelan mailla

Nina von Rüdiger, Karim Muammar: Vesi oli mustaa

 
Ensimmäisen kirjansa (vuonna 2006)  julkaisseiden Rüdigerin ja Muammarin tarinan juoni pohjautuu J.L. Runebergin kirjoittamaan Näkki-runoon. Kirjassa yhdistyvätkin ensimmäistä kertaa japanilainen manga ja Kalevalan mytologia. Sivuja kirjassa on 71 kappaletta.
 
Tarina lähtee liikkeelle siitä, että äiti etsii Tuonelan valtakuntaan kaapatun lapsensa kyyneleitä, jotka ovat arvokasta kauppatavaraa Tuonelan kaduilla. Äidin täytyy kerätä poikansa tunteet, kyyneleet ja siivet takaisin, ennenkuin poika voi palata takaisin elävien maailmaan. Matkallaan halki Tuonelan, äidillä on seuranaan on Näkki, jonka motiivit naisen auttamiseksi selviävät vasta myöhemmin...

Ajatus mangan ja Kalevalan yhdistämisestä on hieno. Tällaista olisi mukava nähdä enemmänkin. Piirrosjälki on sopivan yksinkertaista, joka sopii hyvin suomalaisen mytologiamaailman kuvitukseen. Suorat lainaukset Runebergin runosta tuovat hienon lisän tarinan kerrontaan. Tarina sinällään on hieno, kaunis ja yksinkertainen, mutta....

Tarina tuntuu pomppivan siellä täällä. Tekijät olisivat voineet käyttää enemmän aikaa matkan tarkoituksen selvittämiseen. Nyt lukija joutuu miettimään, miksi minnekkin ollaan menossa ja mitä tekemässä. Myös eri henkilöiden taustaa olisi voinut selvittää enemmän, sillä eivät lähestkään kaikki muista tarinoita, esimerkiksi Loviattaren takana. Nyt tuokin hahmo jä kovin mystiseksi ja etäiseksi, yhtä hämmentäväksi jää matkan tarkoitus hänen kartanoonsa. Tästä syystä kirja olisi voinut olla puolet pidempi, niin tarina olisi päässyt kunnolla oikeuksiinsa ja hahmoihin olisi saanut lisää syvyyttä ja koskettavuutta. Nyt äidin ja pojan kohtalo jää leijumaan koskettamatta.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvä lukukokemus, omine plussine ja miinuksineen. Sopii hyvin kevyeksi kesälukemiseksi.

~Dapi~

torstai, 8. maaliskuu 2012

Conanista kirja

Sami Rainisto: Conan O´Brienin maailma

Talouselämä-lehden toimittaja Sami Rainisto päätti kirjoittaa kirjan amerikkalaisesta Late-Night tv-tähdestä, Conan O´Brienista, huomattuaan, että hänestä ei oltu aikaisemmin tehty kirjaa.  Idea kirjan kirjoittamisesta oli kieltämättä hyvä, olihan Conan-mania rantautunut Suomeen jo joitakin vuosia sitten. Ja kävihän Conan täällä Suomessakin vierailulla tv-ryhmänsä kanssa. Oli mielenkiintoista saada lukea tuosta punahiuksisesta miehestä lisää. Lupaahan takakansi kertoa "kaiken oleellisen ja muutaman epäoleellisuuden" Conanin elämästä.

Mutta,mutta.... En edelleenkään jaksa ymmärtää, miten joku on voinut koota noinkin huonon kirjan! Aloitetaanpa ihan siitä, miten kirja on kirjoitettu. En muista, milloin olen nähnyt noin huonoa suomenkieltä käytettävän kirjallisuudessa. Tekijä on kyllä suomalainen, mutta teksti kuulostaa vähän väliä siltä kuin se olisi jotenkin todella huonosti käännetty englannin kielestä! Conanin tv-lähetyksistä käännetyt vitsinpätkät vielä ymmärrän... tai en sittenkään, sillä englannin kielessä on sellaisia sanamuunnoksia ja vitsejä, jotka nimenomaaan perustuvat kielen muunnoksiin ja päätteisiin. Suomennoksiin asti nämäkään asiat eivät ole päässeet, vaan vitsit on käännetty sanatarkasti, jolloin tilanteiden hauskuus katoaa kokonaan. Tästä syystä kirjan kieli on jatkuvasti takkuista ja ärsyttävää luettavaa.

Toinen asia, joka ärsytti lukeiessani aivan mielettömästi, oli se, että kirja ei edennyt mitenkään kronologisesti. Luvut hyppivät asiasta ja ajasta toiseen. Se jos mikä saa lukijan hämmentymään, ja jo luetut asiat ja henkilöt sekoittuvat keskenään totaalisesti. Lisäksi olisi ollut tarpeen selittää joitakin amerikkalaisia ilmiöitä, kuten yliopiston päätöspuhe. Kuka oikeasti tietää, mitä se tarkoittaa? Entä kuka tietää, miksi se on niin tärkeä asia, että siihen viitataan kirjassa useaan otteeseen? En minä ainakaan.

Kolmantena epäonnistumisena taidan mainita kirjasta sen, että se ei tuntunut oikein pääsevän missään kohtaa asiaan. Tuntui kuin Conan-ilmiötä olisi vain kierrelty ja kaarreltu. Vähän pintaraapaisua sieltä ja täältä, mutta syvemmälle ei päästy missään vaiheessa. Toisaalta kirjassa on myös täysin asiaanliittymätöntä lätinää muun muassa siitä, mitä huumori on... ja sitten siinäkään ei päästy lopputulokseen siitä, mitä se oikeastaan on.

Eli mikään tiedonlähde kirja ei todellakaan ole. Uskallan väittää, että hakukoneilla internetistä löydät samat asiat, ja vieläpä selvemmin esitettynä. Joitakin hyviä asioitakin kirjassa oli siellä ja täällä, mutta päällimmäisenä jää kyllä mielikuva äärimmäisen sekavasta ja huonosti kirjoitetusta kirjasta. Kenties toimittajan kannattaa jatkaa edelleenkin toimittajana.

~Dapi~