Veriveljen Vala

Hello lukijat!

Tällä kertaa valitsin kirjakseni Veriveljen vala, joka on viides kirja Michelle Paverin sarjasta muinainen pimeys. Ja, koska kyseessä ei ole sarjan ensimmäinen osa kerronkin lähinnä koko sarjan ytimen ja arvostelen sen kokonaisuutena. Muinainen pimeys- sarja kertoo vanhasta eeppisestä ajasta, jossa meidän esi-isämme ovat joskus eläneet. Tähän maailmaan on lisätty ripaus taikaa ja yliluonnollisia voimia.

Ennen ihmiset elivät eritavalla kuin nykyihmiset. He kiertelivät paikasta toiseen riistan perässä pienemmissä yhdyskunnissa. Nämä entisajan ihmiset kunnioittivat luontoa yli kaiken ja uskoivat tämän olevan kuin jumala, jolla on voima antaa elämää tai ottaa se pois. Jokainen yhteisö kunnioitti luontoa omalla tavallaan. Toiset kunnioittivat merta ja asettuivat siksi tämän rannoille asumaan. Toiset taas kunnioittavat enemmän metsää ja sen eläimiä. Monet yhteisöt saivatkin nimen jonkin eläimen mukaan, koska heidän elintapansa olivat samankaltaiset tai ainakin he ihailivat näiden eläinten elintapoja. Oli mm. korpin-klaani, joka liikkui paikasta toiseen hyvin nopeasti ja hylkeenklaani, joka pysytteli samassa paikassa tietäen tarkkaan hyvät pyyntipaikat. Klaanit voitiin nimetä myös puulajin mukaan kuten pihlajan-klaani. Kuuluivatpa ihmiset mihin tahansa klaaniin heillä oli myös samanlaisia uskomuksia. Klaanin ”suojelijalle”  ja maailmanhengelle uhrattiin kiitokseksi hyvästä saaliista ja koskaan ei saanut tappaa toista metsästäjä eläintä.

Jokaisella klaanilla oli oma päälikkö ja tietäjä. Tietäjät osasivat taikoa ja ennustaa. Toiset tietäjät olivat vahvempia kuin toiset. Tämä tarinamme alkaakin siitä kun joukko eri klaanien tietäjiä yhdisti voimansa ja aikovat alistaa klaanilaiset oman valtansa alle. Näitä tietäjiä kutsuttiin sielunsyöjiksi ja he manasivat demoneita saadakseen haluamansa. Yksi sielunsyöjä muutti kuitenkin mielensä ja petti nämä muut tietäjät. Hän sytytti tulipalon ja särki sielunsyöjien voimien lähteen tuliopaalin. Tuliopaalia ei kuitenkaan voi tuhota noin vain, joten se vain särkyi moneen osaan, mutta sen voima säilyi yhä. Hyvä sielunsyöjä piilotti tuliopaalin osat toivoen, että muut eivät saisi niitä koskaan enää käsiinsä. Toiset sielunsyöjät kostivat hänelle usuttamalla demoni-karhun tämän kimppuun ja hän saikin surmansa. Mutta hänellä oli poika, joka monen mutkan kautta selvitti totuuden ja jahtaa nyt isänsä tappajia tuhotakseen heidät.

Torak on vasta 12-vuotias mutta on saanut kokea jo paljon. Hän tuhosi demoni-karhun, pelasti klaanit pahalta taudilta, selvisi yksin karkotettuna ja tuhonnut jo kaksi sielunsyöjää,  mutta Torak ei olekaan mikään tavallinen poika, hän on henkivaeltaja osaa siis siirtää sielunsa jonkin toisen eläimen sisään. Hän osaa myös ”puhua” susien kanssa. Ongelmat eivät ole vieläkään ohi ja Veriveljen vala-kirja kertookin siitä, miten Torak yrittää kostaa veriveljensä kuoleman. Torak jahtaa tappajaa, joka on yksi kuolonsyöjistä, läpi metsien mielessään vain tarkoitus kostaa. Torak ei ole kuitenkaan yksin hänellä on mukanaan parhaat ystävänsä Renn ja Susi. Renn on huolissan Torakista, koska tämän päähän ei mahdu mikään muun kuin kosto ja on valmis tekemään sen eteen mitä vain, mutta hän pysyy kuitenkin Torakin rinnalla. Onko kosto oikeasti kaiken arvoista? Onko kosto tärkeämpää kuin ystävyys? Tuoko kosto rauhan? Mitä nuori poika voi tehdä kun vastassa on maailman yksi mahtavin ja voimakkain tietäjä? Näihin kysymyksiin saat vastaukset, jos luet kirjan.

Muinainen pimeys on loistava sarja, joka kertoo ystävyydestä, rohkeudesta ja luonnon kunnioittamisesta. Michelle Paver on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa ottaakseen selville eri eläinten käyttäytymiset sekä sen ajan uskomukset ja tavat.

Jos pidät jännityksestä ja yliluonnollisistavoimista on tämä sarja sinulle hyvä luku valinta. Yksikseenkin tämä kirja toimii, mutta parhaimmillaan se on, kun olet lukenut sarjan edelliset osat. Kokonaisuutena sarja on mukaansa tempaavan jännittävä ja jokainen kirja tuo mukanaan uusia maisemia ja näkemyksiä.

Lukemisiin!

T: ~Marsu~