Wayne D. Dyer: Hyväksy itsesi, uskalla elää

Alkukesän ale-kirja huumassa tartuin tähän poikkeukselliseen kirjaan, josta olin lukenut kevät-talven aikana paljon positiivisia arvosteluja ja kehuja...

Amerikkalainen professori ja psykoterapeutti Wayne D. Dyer on kirjoittanut kirjan siitä, miten ihminen tuhoaa itseään omalla käyttäytymisellään joko tietoisesti tai tiedostamattomasti. "Kirjassaan hän opastaa lukijat pois turhan syyllisyyden, alemmuudentuntojen ja typerryttävän jähmetyksen maailmasta itsenäiseen, rikkaaseen elämään ja oman arvon tuntoon", väittää takakansi. Kirjassa käsitellään jokaiselle tuttuja asioita, kuten omanarvontuntoa, ulkonäköseikkoja, huonoa omatuntoa, masennusta ja tiettyihin ajatusmalleihin jämähtämistä.

Toisinaan kirjailija on löytänyt ihan mielenkiintoisia syy-seuraus suhteita. Kuten esimerkiksi se, miten lapsuudessa meille tuputetut kaavat, käytösmallit tai lauseet voivat viedä pohjan omalta kehittymiseltä. Otetaan esimerkiksi se, että ala-aste ikäisenä sinulle on sanottu useaan otteeseen ettet osaa piirtää, menee jonkin aikaa, lannistut ja, (tadaa!) olet omaksunut itsellesi hokeman "en minä osaa piirtää". Omituista, mutta kyllähän se tietysti järkevästi ajatellen niin menee... Tietysti oli mielenkiintoista huomata herätä ajattelemaan välillä, että kyllä, noinhan se minunkin ajatuskuvani on myös syntynyt.

Vaikka kirja antaakin joitakin ihan mielenkiintoisia näkövinkkeleitä, siitä puuttuu olennaisesti jotakin. Siitä puuttuvat ne avaimet, joilla näitä ongelmia ja ajatusmalleja voitaisiin lähteä purkamaan ja parantamaan. Se, että kirjassa jatkuvasti hoetaan "sinun täytyy muuttaa ajatusmallejasi" tai "sinun täytyy unohtaa vanhat tapasi ja ajatuksesi, sinun täytyy oppia ajattelemaan uudestaan eri tavalla", eivät oikeastaan anna lukijalle yhtään mitään. Toki näitä hoetaan hokemasta päästyään amerikkalaistapaan, mutta, mutta... Niin. Miten niitä ajatuksia sitten voisi muuttaa? Siihen annetaan vain muutama ohut esimerkki, jotka eivät kyllä mitenkään sovellu kulttuurimme mielenmaisemaan.

Odotukseni kirjan suhteen olivat paljon korkeammalla, joten pettymykseni oli lukemisen jälkeen suuri. Oli sääli huomata sen sisältävän niin paljon normaalia psykologista lätinää. Uskallan jopa väitää, että pystyisin itsekin kirjoittamaan samankaltaisen opuksen omien ongelmieni nojalta.

Ainoana positiivisena asiana pidin sitä, että tulin ostaneeksi kirjan alekorista, jotten joutunut maksamaan siitä täyttä hintaa.

~Dapi~