Taikavaras-Kadonnut

Kadonnut on Sarah Prineaksen toinen osa sarjasta Taikavaras. Kirja kertoo nuoresta pojasta, joka sattuman/kohtalon kautta pääsee pois kadulta ja velho Ikimyksen oppipojaksi. Ensimmäisessä kirjassa kerrotaan Connin ensimmäisistä vaiheista velhoksi, kuinka hän löytää velhokivensä ja pääsee velhokouluun, mutta kaikki ei suju tietenkään suunnitelmien mukaan. Conn räjäyttää velhokivensä ja saa potkut koulusta.

Conn ymmärtää kuintenkin taikuutta enemmän kuin moni vanhempi velho ja saa selville yllättävän asian, taikuus onkin elävä olento, joka suojaa heidän kaupunkiaan. Nyt kaupungin taikuus on kuitenkin vaarassa. Kaupungin ihmisten kimppuun hyökkeilee salaperäiset varjomiehet ja nämä jähmettävät ihmisiä kivipatsaiksi.  Mutta ilman velhokiveään Conn ei voi saada yhteyttä taikuuteen, eikä voi siksi auttaa tätä, joten hänen on keksittävä jokin toinen keino yhteyden saamiseen. Ja hän keksiikin, että pyrotekniikan avulla hän voi taas kuunnella taikuutta.

Räjähteiden kanssa ei kuitenkaan ole leikkimästä, sen Conn saa kokea kantapään kautta kun hän räjäyttää Ikimyksen koti linnan. Conn häädetään kaupungistä räjähdyksen takia ja hän lähteekin selvittämään mistä hyökkääjät ovat kotoisin ja kuka niistä on vastuussa.  Conn liittyy Ystävänsä Pihlan johtamaan kulkueeseen, joka myöskin on lähetetty selvittämään kuka lähettää varjomiehiä ihmisten kimppuun. He päätyvät Deshin kaupunkiin ja Conn saakin selville kuka hyökkäysten takana on, mutta joutuu tietojensa takia vaaraan. Conn vangitaan ja hänet yritetään käännyttää pahan puolelle.

Sarah Prineaksen sarja on hyvä perus fantasia tarina. Siinä on muutamia hyviä ja kekseliäitä juttuja. Lisää mielenkinntoa kirjoihin tuo joidenkin lukujen lopussa olevat salakirjoitus viestit, jotka voi tulkita kirjan lopusta löytyvän ohjeen avulla. Mukavaa on myös, että kertojan näkökulma vaihtelee. Välillä kertojana on Pihla tai Ikimys, mutta yleensä Conn, eikä tämä näkökulman vaihtelu pätki tarinaa vaan tuo siihen mukavan lisän. Juoni paranee kirjan edetessä.

Minä henkilökohtaisesti pidin toisesta kirjasta enemmän ja sen takia onkin hyvä, että ensimmäistä kirjaa ei ole pakko lukea pysyäkseen juonessa mukana. Suosittelisin tätä kirjaa nuorille fantasiasta pitäville lukijoille.

~Marsu