Erle Stanley Gardner: Perry Mason ja tummaverikön tapaus

 Aivan ensimmäisenä esitän pahoitteluni siitä, että en ole ehtinyt/jaksanut omien työkiireideni, muuttoni ja näiden hillittömien helteiden (jatkuneet juhannuksesta) takia lukea kirjoja, saatikka kirjoittaa niistä mielipiteitäni teille. Mutta, korjataanpa se asia nyt tässä kertaheitolla... Muuton yhteydessä käsiini osui vanha pokkari, jonka halusin tietenkin tarkistaa, ennen mahdollista poisheittoa.
Kirja kertoo kuuluisasta asianajajasta, Perry Masonista (kyllä, se tv-sarjan Perry Mason), ja yhdestä hänen jutuistaan, jonka hän saa käsiteltäväkseen oman uteliaisuutensa takia. Tarina alkaa, kun Mason on palaamassa eräästä tuomioistuimesta kaupungin halki. Hän kiinnittää huomionsa kadun kulmissa seisoviin tummaveriköihin, jotka ovat lähestulkoon toistensa peilikuvia. Uteliaisuuden voittaessa Mason pysäyttää autonsa ja menee juttelemaan erään kanssa. Selviää, että lehdessä on ollut ilmoitus, jonka perusteella vain tietyn kokoinen, näköinen ja oloinen tummaverikkö saa työtehtävän kuukaudeksi. Mukaansa hän saa ottaa ”esiliinan”. Nainen kertoo myös ystävänsä hakeneen tointa, ja seisovan seuraavassa kadunkulmassa. Ystävätär, Eva Martell saakin paikan, ja hänen esiliinakseen lähtee vanhempi nainen Adele Winters.
Eipä aikaakaan kun Mason saa huolestuneen vieraan, Adele Wintersin puheilleen. Naiset ovat alkaneet epäillä toimensa laillisuutta. Eva Martell joutuu esiintymään toisena henkilönä, Helen Reedleynä, pysyttelemään hänelle osoitetussa huoneistossa, ja lähtemään ulos vain toimeksiantajansa kanssa. Lisäksi Helenille tulleisiin puheluihin keksittiin verukkeita, miksi hän ei päässyt puhelimeen. Näistä soitoista täytyi ilmoittaa aina toimeksiantajalle. Naiset kertovat epäilevänsä miehen murhanneen oikean Helen Reedleyn. Tämän kertomuksen jälkeen Mason alkaa selvitellä juttua rauhoittaakseen naiset. Hän ottaa jutun kuitenkin heti hoidettavakseen, kun naisten toimeksiantaja löytyy yllättäen murhattuna naisille osoitetusta huoneistosta…
Kirja olettaa heti alkumetreillä, että lukija tietää, kuka Perry Mason on. Onkin oletettavaa, että tämä kirja on vain yksi Masonin jutuista kertovasta kirja-sarjasta. Muistan kuitenkin katselleeni joskus telkkarista tullutta nimikkosarjaa, joten tiesin mistä oli kyse. Kaikille tämä ei kuitenkaan välttämättä avaudu heti, mutta toisaalta se ei ole välttämätöntä. Kirja käy mainiosti kesäluettavaksi dekkariksi.
Kirja onkin standardi dekkari. Kerrontaa ja kuvailuja ei ole juuri nimeksikään, kirjassa keskitytään vain itse tapaukseen ja jätetään turhat täytteet pois. Ei ole tarpeen tietää esimerkiksi ihmisten ulkonäköä, asuntojen verhoilua tai rakennusten ulkonäköä. Itseäni tämä asia toisinaan häiritsi, mutta sen pystyi sivuuttamaan keskittymällä olennaiseen kirjoittajan lailla. Tarinaa viedäänkin eteenpäin dialogeilla, jotka toisinaan kiihtyvät hengästyttävyyteen asti. Muutaman kerran pitikin lukea jokin sivu uudestaan, kun allekirjoittanut meinasi tippua kärryiltä. Henkilöiden ajatukset ja teoriat vaihtuvatkin kirjassa tiuhaan tapahtunutta selvitellessä, ja uusien johtolankojen pulpahdellessa esiin. Aivan mainio kirja siis aivojumpalle, kun yrittää itsekin miettiä, että kuka oli syyllinen. On myönnettävä tähän väliin, että oma arvaukseni ei osunut kohdalleen. Tosin, sen jälkeen löytyi vielä muutamia muita johtolankoja…
Perry Mason ja tummaverikön tapaus on oiva kesädekkari kaikkine yllättävine käänteineen. Ja kovin valitettavasti se myös jää sellaiseksi. Kerran luettuaan siihen ei enää palaa uudestaan, paitsi jos sattuu olemaan Perry Mason fani. Kirjasta ei jää mitään käteen, kun se ei synnytä mitään suurempia tunnekokemuksia, tai kuohuja. Loppujen lopuksi on aivan se ja sama, kuka surmasi herra Hinesin.

~Däpi~