Hideyuki Kikuchi: Vampire Hunter D volume 1

Hideyuki Kikuchi on yksi japanin parhaita kauhukirjailijoita, ja yksi hänen suosituimmista kirjoistaan on Vampire hunter D -sarja. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1983, jonka seurauksena syntyi maailmanlaajuista tunnustusta saanut anime-elokuva vuonna 1985. Sittemmin kirjasarjasta on uuden vuosituhannen puolella myös tehty manga-versioita, joista uusimpana on juuri ilmestynyt viides osa. Juuri saavuttamansa valtavan suosion takia kirjasarjaa päätettiin alkaa kääntää englaniksi vuonna 2005, jotta kaikki englanninkieliset fanit pystyvät nauttimaan kauhumestarin luomasta lähes legendaarisesta hahmosta. Englannin käännöksistä vastaa Kevin Leahy. Sivujen välissä olevasta kuvituksesta vastaa Yoshitaka Amano.

Tarkemman maailman historian voit lukea aikaisemmasta manga-arvostelustani: Vampire Hunter D volume 4. (En jaksa toistaa itseäni.)

Juoni: Eletään siis vuotta 12090 ajanlaskun jälkeen. Nuori 17-vuotias Doris Lang on joutunut Magnus Lee nimisen Aatelisen hyökkäyksen kohteeksi, ja palkkaa ohikulkumatkalla olevan vampyyrinmetsästäjä D:n tuhoamaan vampyyrin. Tehtävä osoittautuu kuitenkin kaikkea muuta kuin helpoksi. D:n tielle asettuvat vuorotellen niin kyläläiset, Dorista vaimokseen haluava Greco Rohman, Rei-Ginsein johtama rikollisjoukkio, sekä jopa Aatelisen oma tytär Larmica, joka ei voi kestää ajatusta siitä, että hänen isänsä haluaa ottaa vaimokseen alhaisen ihmisnaisen.

Juoni noudattaa pääosin samaa kaavaa kuin manga-versio, mutta tunnelma on paljon synkempi ja maailma raaempi. Ero on siten kuin kuin yö ja päivä. Kirja on aina kirja. Se antaa niin paljon enemmän taustatietoja synkän maailman tapahtumista, historiasta, kulttuurista, sekä tietenkin D:n ajatuksista ja tuntemuksista!!! Jouduin kertaheitolla niin koukkuun kirjaan, että nyt tuhahdan manga-versioille...  

Kirjan teksti ei ole lainkaan vanhentuneen oloista, kuten monille 80-luvun kirjoille on monesti käynyt. Teksti tuo välillä mieleen vanhan tarinankerrollisen tyylin, jossa tarinankertoja heittää välillä ilmaan samoja kysymyksiä, kuin mitä lukijallakin liikkuu mielessään. Lisäksi kirjailija ei takerru kuvailemaan henkilöitä, vaatteita, maisemia yms. kovinkaan tarkasti vaan antaa lukijalleen vapaan mielikuvituksen. Esimerksi D:tä kuvataan yksinkertaisesti niin kauniiksi kasvoiltaan, että miehet tuntevat valtavaa kateutta, ja naiset menettävät oitis sydämensä ja sielunsa hänelle.

Kaiken kaikkiaan kirja on nautinnollinen lukuelämys, vaikka allekirjoittaneen täytyikin toisinaan turvautua sanakirjaan. Siitä huolimatta suosittelen kirjaa aivan kaikille D -faneille, jotka haluavat syventää tietämystään. Mangassakin on hyvät puolensa, mutta valitettavasti se vain tiivistää tapahtumat, ja jättää kasvavan jännityksen, epäilyksien kirjon ja kauhun ainekset hieman vähemmälle.

 

Hideyuki Kikuchi: Vampire Hunter D volume 2: Raiser of Gales

Juoni: Tepesin kylässä koetaan kauhun hetkiä: vampyyri hyökkäyksiä -keskellä kirkasta päivää! Sen pitäisi olla mahdotonta! Juontavatko tapahtumat vuosikymmenen taakse, jolloin kylästä katosi neljä lasta? Neljä lasta, jotka leikkivät hylätyn Aatelislinnan lähistöllä, katosivat kuukaudeksi. Kolme lapsista palasi kylään ilman minkäänlaisia muistikuvia siitä, missä he olivat ollet tai mitä heille oli tapahtunut...

D saapuu kylään jatkamaan edellisen, tehtävässä henkensä menettäneen, vampyyrinmetsästäjä Greslinin työtä. Totuuden selvittäminen menneisyyden haamujen takaa osoittautuu haastavaksi. Ovatko vuosikymmen sitten siepatut lapset jotenkin vastuussa hyökkäyksistä? Entä mikä yhteys vanhalla Aatelislinnan rauniolla on kylään?

Kirjaa lukiessa joutuu itsekin miettimään, mitä ihmettä oikein on tekeillä ja kuka on hyökkäysten takana. Kirja tuntuu kunnon salapoliisiromaanilta, D:n etsiessä vastasuksia kysymyksiin ja kuulustellessaan kylän asukkaita. Tässä mielessä kirjasarjan toinen osa eroaa merkittävästi ensimmäisestä. Lisäksi kirjailija on löytänyt kirjaan huumoria, joka tuntuu korostavan D:n erilaisuutta puoliverisenä, dhampirina. (Tunnettuna tosiasiana kirjassa on mainittu se, että dhampirit ovat ylivertaisia vampyyrinmetsästäjiä, mutta ihmissuhdetaidot ovat lähes olemattomia.) Tästä asiasta on revitty hyvää huumoria, kun D:n ylimaallinen kauneus lumoaa 17/18 vuotiaita nuoria neitoja hänen kylässä liikkuessaan, eikä hän tunnu pääsevän ihailijoistaan niin millään eroon. Samaan aikaan se sekä naurattaa, että herättää sääliä miestä kohtaan, kun tämä ei oikein osaa suhtautua tälläiseen sitkeään huomioon.

Kirjassa annetaan valtavasti lisätietoja manga-versioon nähden, sekä sisältää valtavan määrän muitakin asioita, joita ei mangaan ole laitettu. D:n pään sisällä kulkevat ajatukset ovat tietenkin yksi sellainen, sekä hänessä vähitellen tapahtuva muutos, kun hän kiintyy Linaan, vuosikymmen sitten siepattuun tyttöön. Tämä kun on pääsemässä pois kylästä pääkaupunkiin opiskelemaan Aateliston historiaa...

Kaiken kaikkiaan äärimmäisen nautinnollinen ja jännittävä lukuelämys! Suosittelen.

~Dapi~