Talouselämä-lehden toimittaja Sami Rainisto päätti kirjoittaa kirjan amerikkalaisesta Late-Night tv-tähdestä, Conan O´Brienista, huomattuaan, että hänestä ei oltu aikaisemmin tehty kirjaa.  Idea kirjan kirjoittamisesta oli kieltämättä hyvä, olihan Conan-mania rantautunut Suomeen jo joitakin vuosia sitten. Ja kävihän Conan täällä Suomessakin vierailulla tv-ryhmänsä kanssa. Oli mielenkiintoista saada lukea tuosta punahiuksisesta miehestä lisää. Lupaahan takakansi kertoa "kaiken oleellisen ja muutaman epäoleellisuuden" Conanin elämästä.

Mutta,mutta.... En edelleenkään jaksa ymmärtää, miten joku on voinut koota noinkin huonon kirjan! Aloitetaanpa ihan siitä, miten kirja on kirjoitettu. En muista, milloin olen nähnyt noin huonoa suomenkieltä käytettävän kirjallisuudessa. Tekijä on kyllä suomalainen, mutta teksti kuulostaa vähän väliä siltä kuin se olisi jotenkin todella huonosti käännetty englannin kielestä! Conanin tv-lähetyksistä käännetyt vitsinpätkät vielä ymmärrän... tai en sittenkään, sillä englannin kielessä on sellaisia sanamuunnoksia ja vitsejä, jotka nimenomaaan perustuvat kielen muunnoksiin ja päätteisiin. Suomennoksiin asti nämäkään asiat eivät ole päässeet, vaan vitsit on käännetty sanatarkasti, jolloin tilanteiden hauskuus katoaa kokonaan. Tästä syystä kirjan kieli on jatkuvasti takkuista ja ärsyttävää luettavaa.

Toinen asia, joka ärsytti lukeiessani aivan mielettömästi, oli se, että kirja ei edennyt mitenkään kronologisesti. Luvut hyppivät asiasta ja ajasta toiseen. Se jos mikä saa lukijan hämmentymään, ja jo luetut asiat ja henkilöt sekoittuvat keskenään totaalisesti. Lisäksi olisi ollut tarpeen selittää joitakin amerikkalaisia ilmiöitä, kuten yliopiston päätöspuhe. Kuka oikeasti tietää, mitä se tarkoittaa? Entä kuka tietää, miksi se on niin tärkeä asia, että siihen viitataan kirjassa useaan otteeseen? En minä ainakaan.

Kolmantena epäonnistumisena taidan mainita kirjasta sen, että se ei tuntunut oikein pääsevän missään kohtaa asiaan. Tuntui kuin Conan-ilmiötä olisi vain kierrelty ja kaarreltu. Vähän pintaraapaisua sieltä ja täältä, mutta syvemmälle ei päästy missään vaiheessa. Toisaalta kirjassa on myös täysin asiaanliittymätöntä lätinää muun muassa siitä, mitä huumori on... ja sitten siinäkään ei päästy lopputulokseen siitä, mitä se oikeastaan on.

Eli mikään tiedonlähde kirja ei todellakaan ole. Uskallan väittää, että hakukoneilla internetistä löydät samat asiat, ja vieläpä selvemmin esitettynä. Joitakin hyviä asioitakin kirjassa oli siellä ja täällä, mutta päällimmäisenä jää kyllä mielikuva äärimmäisen sekavasta ja huonosti kirjoitetusta kirjasta. Kenties toimittajan kannattaa jatkaa edelleenkin toimittajana.

~Dapi~