J.R.R. Tolkien – Silmarillion

Silmarillionia voisi pitää Taru sormusten herrasta esihistoriana, vaikka se ilmestyikin vasta tämän jälkeen. J.R.R. Tolkien kuitenkin menehtyi ennen kun hän sai tämän kirjan valmiiksi ja sen viimeistely ja julkaisu jäi hänen poikansa Christopher Tolkienin tehtäväksi. 

Silmarillion kertoo maan eli eän synnystä ja kuinka ensin haltiat ja lopulta myös ihmiset saapuivat sinne. Maata valmistelemaan haltioita ja ihmisiä varten lähetettiin Valarit, jotka olivat eräänlaisia jumalia. Yksi heistä oli kuitenkin paha ja yritti kaikin tavoin tuhota sen, mitä muut Valarit loivat. Melkor oli tämän pahan nimi ja hän loi vain pahoja olentoja, kuten balrogeja ja lohikäärmeitä ja nosti itsensä näiden herraksi. Lopulta haltiat ”saapuivat” ja Melkor yritti näistäkin tehdä pahoja istuttamalla heidän ajatuksiinsa valheita ja kääntämällä heitä toisiaan vastaan. Melkor saikin muutamia haltioita pauloihinsa ja sen jälkeen hän kidutti ja turmeli heidät ja poisti heistä kaiken kauneuden ja näin syntyivät örkit. Kaikkia haltioita hän ei pystynyt kuitenkaan aivan täysin turmelemaan, mutta monin tavoin hän heitä kiusasi.

Eräänä päivänä Melkor varasti haltiolle hyvin tärkeät kolme jalokiveä, silmarilit ja näin hän sai päällensä haltioiden ikuisen vihan. Haltiat lähtivät hakemaan niitä takaisin ja tästä alkoikin pitkä sotien sarja, joista ei puuttunut petturuutta taikka toveruutta.

Kirjassa kerrotaan tämän ison tarinan ympärillä myös monta pienempää ja se tekeekin kirjasta eloisamman ettei se ole vain pelkkää sotaa ja kärsimystä. Silmarillionissa kerrotaan mm. Luthienin ja Berenin rakkaus tarina, josta ei käänteitä puutu.

Kirjassa saadaan tutustua myös nuoreen Sauroniin, joka tämän kirja aikana oli Melkorin palveluksessa.

Silmarillion on mielenkiintoinen kirja ja tuo uutta näkökulmaa Tatu sormusten herrasta kirjoihin. Kirja on kuitenkin melko sekava, ainakin alussa ja sen takia lukemiseen täytyy keskittyä tavallista enemmän, jotta muistaa, että kuka oli kenenkin poika tai ketkä olivat liitossa kenenkin kanssa ja ketkä taas pahimpia vihollisia keskenään. Minun mielestäni kirja myös poukkoili asiasta toiseen liikaa ja liian nopeasti.

Tätä kirjaa suosittelen niille, jotka ovat kiinnostuneet Taru sormusten herrasta maailmasta enemmänkin, mutta kevyeksi pläräys kirjaksi sitä ei kannata ottaa.

~ Marsu