Ruediger Schache on saksalainen kirjailija, freelance-toimittaja, elämäntaitovalmentaja, sekä suosittu luennoitsija. Tämä vuonna 2011 suomeksi käännetty menestysteos kertoo siitä voimasta, jonka vaikutuksesta asiat tapahtuvat meille, ohjaa elämäämme ja valintojamme. Teoksessaan Schache paljastaa sydänmagneetin kymmenen salaisuutta, joista jokainen sisältää ikivanhan oivalluksen. Mukana on myös todellisia tapauskertomuksia ja käytännön neuvoja siitä, miten voimme tietoisesti ottaa sydämen salaiset voimat käyttöömme.

Ottaessani kirjan käteeni, minuun vetosivat lähinnä kaunis kansikuva ja sivujen upea, vanhanaikainen väritys. Ajattelin, että taasko on julkaistu yksi huuhaa-kirja? Mutta ei, olin täysin väärässä! Tässä on pitkästä aikaa kirja, joka laittaa lukijansa oikeasti ajattelemaan elämäänsä ja kaikkien tapahtuneiden aisioiden syy-seuraus-suhteita. Kirja pitää sisällään monia hienoja oivalluksia, joiden avulla voi todella vaikuttaa siihen, miten ihmiset ympärillämme käyttäytyvät, ja millaiset ihmiset tulevat elämäämme. Kannamme myös tietämättämme paljon painolastia meneisyydestä, mutta miten se vaikuttaa elämäämme nykyään? Yllättävänkin paljon, mutta se on mahdollista karistaa hartioilta.

Tarkoitan tietynlaista ajattelutapaa, ja asennoitumista elämään. Ne tunnetusti vaikuttavat elämäämme. Tuttua asiaa, tiedän. Mutta oletko koskaan oikeasti pysähtynyt ajattelemaan, miksi esimerkiksi joinakin tiettyinä päivinä kaikki, mitä teet onnistuu tai epäonnistuu? Tai miksi tapaat treffeillä aina vaan tietyntyyppisiä ihmisiä? Kaikki nämä asiat toimivat tietyn sisäisen logiikan mukaan. Itse tein eräänä päivänä kirjan innoittamana testin, miten ympärilläni olevat ihmiset käyttäytyivät, kun muutin ajattelutapaani ja toimintaani tietoisesti. Tuloksena sain tutut ja tuntemattomat ihmiset hymyilemään ja tuntemaan olonsa hyväksi, auttoipa eräs tuntematon herrasmies myös painavien ostoskassieni kanssa. :)

Vaikka kirjassa ei ehkä sinäänsä olekaan mitään uutta, suosittelen sen lukemista erittäin lämpimästi. Itse sain selvitettyä monia asioita itselleni niin menneisyydestäni, kuin nykyisyydestänikin. Tästä huolimatta teos ei ole mikään psykologian kirja, vaan se enemmänkin auttaa näkemään omaan sisimpäänsä ja ymmärtämään omia tekojamme ja niiden seurauksia. Kun on lukenut kirjan kerran läpi, sen haluaa lukea uudelleen, kun on ymmärtänyt, mistä siinä on kyse.

~Dapi~

Joka vuosi 12 vyöhykettä joutuvat lähetettämään lapsistaan yhden pojan ja yhden tytön tribuuteiksi Capitolin järjestämään nälkäpeliin. Nälkäpeli on Capitolin asukkaiden viihdettä, jossa tribuutit joutuvat areenalle ja taistelevat toisiaan vastaan kunnes enää yksi on jäljellä. Viimeisenä eloonjäänyt voittaa pelin ja saa osakseen hurmiomaista ihailua eikä hänen tarvitse ikinä enää kärsiä köyhyydestä.

Elonkorjuu päivänä jokaiselta vyöhykkeeltä arvotaan 12 - 18 vuotiaista tytöistä ja pojista osallistuja peliin. 24 tribuuttia viedään Capitoliin koulutuskeskukseen, jossa he opettelevat taistelutaitoja ja selviytymistä vaativissa olosuhteissa. Koulutuksen aikana heidän on samalla tehtävä vaikutus Capitolin asukkaisiin ja sponsoreihin. Koulutuksen jälkeen heidät viedään areenalle ja he taistelevat.

Tämä peli on kosto 13 vyöhykkeen vuosia sitten järjestämästä kapinasta vallanpitäjiä vastaan. Vyöhykkeiden hävittyä taistelu Capitol tuhosi varoittavana esimerkkinä muille vyöhykkeen numero 13. Muistutukseksi ylivertaisuudestaan he pakottavat vuosittain nuoret miehet ja naiset tappamaan toisensa areenalla ja tätä kaikkea on vyöhykkeillä katsottava telkkarista ja pidettävä juhlana.

Nyt nälkäpeli järjestetään 74:ttä kertaa. Kaikki osallistumiskelpoiset tytöt ja pojat jännittävät sitä, ketkä joutuvat tänä vuonna peliin mukaan. Myös vyöhykkeellä 12 eräs tyttö asettuu arvonta joukkoon. Katniss Everdeen on 16-vuotias nuorinainen.  Hän on jo vuosia joutunut elättämään itsensä ja perheensä salametsästyksellä. Katnissin pikkusisko on ensimmäistä kertaa arvottavana ja enemmän kuin mitään muuta Katniss pelkää, että hänen hauras siskonsa joutuu areenalle. Arpa noukitaan isosta kulhosta ja onnetar lukee nimen ”Primrose Everdeen”. Katniss ei voi antaa siskonsa joutua tribuutiksi, joten hän ilmoittautuu vapaaehtoiseksi.

Nälkäpeli kirja seuraa Katnissin matkaa areenalle ja hänen edesottamuksistaan siellä. Suzanne Collins on saanut nälkäpeli kirjasarjasta huiman hyvää palautetta kautta maailman. Sarjankin nimeä kantava avaus osa saa lukijan jännittämään tapahtumia kirjan alusta aina loppu metreille saakka. Tämä kirja on jännittävä ja mukaansa tempaava lukukokemus. Lisäksi hienot kuvailut ja huumori saivat ainakin minut koukkuun. Suosittelen Suzanne Collinsin Nälkäpeliä fantasia kirjallisuudesta pitäville ja jännitystä janoaville lukijoille. Nälkäpeli kirjasta on ilmestynyt myös elokuva, mutta suosittelen lukemaan kirjan ensin.

~Marsu

Roope Ankan elämä ja teot 2 ei ole jatko-osa ensimmäiseen sarjakuvakirjaan, vaikka niin ensinäkemältä saattaa vaikuttaakin. Rosan tekemän ensimmäisen osan tarkoitus oli läpivalaista Roopen elämää lapsuudesta nykypäivään käyttäen hyväksi kaikkia Carl Barksin antamia tiedonmurusia, kun taas toisen osan nimikekkin "kaikki lisäseikkailut" kertoo, että kyseessä on ensimmäistä osaa täydentävä opus. Tarinat siis sijoittuvat ensimmäisessä osassa kerrottujen tarinoiden perään, eli jatkavat niitä. Vaikka kaikkiin lukuihin ei olekaan tehty jatkoa, ei se haittaa vähäänkään lukukokemusta. Päinvastoin, siitä saa hyvän tekosyyn kaivaa edellinen osa esiin ja lukea huikeat tarinat uudelleen!

Roope Ankan elämä ja teot 2 tarinat alkavat useimmiten kehyskertomuksista, (toisin kuin 1 osassa), joissa ankanpojat tai Aku ihmettelevät jotakin esinettä tai pyytävät Roopea kertomaan menneistä ajoista. Tarinat loppuvat monesti myös siihen, että Roope palaa muistoistaan takaisin nykyaikaan, eli ympyrä niin sanotusti sulkeutuu. Tarinat ovat taattua Rosan pikkutarkaa ja realistista piirrostyyliä, joista löytää aina joka lukukerralla jotakin uutta, sekä tuttuun tapaan taustalla tapahtuu usein aivan omiaan. Huumori on hersyvää ja hulvatonta, ja monesti tapahtumaan ja historiaan sidottuja. Tosin vastakohtiakin löytyy. Esimerkiksi Yukonin sydämet on varsin liikuttava ja kaihoisa tarina, joka kertoo Roopesta ja Kultu Kimalluksesta. Tarinoiden kansikuvista ja aloitusruuduista löytyy tuttuun tapaansa myös D.U.C.K. (Dedicaded to Uncle Carl from Keno), joita on aina hauskaa (ja turhauttavaakin) etsiä. Jokaisen tarinan jälkeen on annettu Rosalle muutaman sivun pituinen tila kertoa, miten kyseinen tarina syntyi, ja mitä erikoista siinä mahdollisesti on.

Kirjassa on viisi lukua, sekä kaksi bonuslukua. Näistä bonusluvuista Lumikenttien kimallus syntyi ennen muita tarinoita, ja  Unelmoiden läpi elämän vasta muiden jälkeen. Kirjan muut viisi lukua ovat: 0 -Ensilantin tarina, 3B -Cutty Sarkin cowboykapteeni, 6B -Hämäyksen hurrikaani, 8B -White Agony Creekin vanki, 8C -Yukonin sydämet, 10B -Culebran liikenero.

Luettuani kirjan, en voi jälleen muuta kuin nostaa kuvitteellista hattuani Don Rosalle! Suosittelen lämpimästi kaikille Rosa-faneille ja Roopen nuoruusvuosista kiinnostuneille. Tämä kirja ei jätä ketään kylmäksi! Kannattaa myös varata viereensä nenäliinoja, sillä huumori osuu helposti hermoon ja saa nauramaan vedet silmissä!

 ~Dapi~

Legendaarisen Hellsing mangasarjan on luonut ja kuvittanut Kouta Hirano. Kymmenosaisen mangasarjan ensimmäinen osa ilmestyi 1997, ja viimeinen osa vuonna 2008. Legendaarisen mangasarjan julkaisijana ovat toimineet niin Young King Ours kuin Dark Horse Comics. Japanissa lukujen kokoamisesta ja julkaisemisesta vastasi Shonen Gahosha.

Sarja kertoo Hellsing -organisaatiosta, jonka tehtävänä on ollut vuosisadan ajan suojella Iso-Britanniaa ja kirkkoa pimeyden voimilta. Hellsing, virallisella nimellään: the Holy Order of Protestant Knights. Organisaation johdossa on rautaisen tahdon omaava Integra Fairbrook Wingates Hellsing, joka peri johtajuuden isänsä kuoltua, ollessaan vain 12-vuotias. Apunaan hänellä on entien vampyyrinmetsästäjämestari Walter C. Dornez, nykyinen hovimestari, sekä pelottavat pimeydenvoimat omaava vampyyri Alucard, joka on vannonut uskollisuuttaan perheelle vuosisata sitten.

 Sarja lähtee liikkeelle yhdestä Hellsingin "normaaleista" tehtävistä. Cheddarin kylään on ilmestynyt vampyyri, joka on muuttanut kaikki sen asukkaat ghouleiksi (eräänlaisiksi zombeiksi). Integra lähettää Alucardin tekemään selvää vapaana riehuvasta vampyyristä. Tehtävä saa yllättävän käänteen, kun viimeisenä eloonjääneenä poliisi Seras Victoria, joutuu keskelle vampyyreiden taistelua. Lopulta tilanne päättyy siihen, että Seras kuolemantoreissaan antaa Alucardin purra itseään, ja muuttuu näin itsekin vampyyriksi. Tästä eteenpäin Seras joutuu opettelemaan uuden tavan olla elossa, ja oppii käyttämään uusia yliluonnollisia voimiaan mestarinsa alaisuudessa. Samalla se on hänen kamppailuaan uutta minäänsä vastaan, joka on tuomittu epäonnistumaan...

Sarjassa selvitetään mystisen Millenium -järjestön juonittelua. Järjestö, joka näyttää luovan vamppyyreitä keinotekoisesti, ja keräävän niiden liikkeistä tietoa eräänlaisten tietokonesirujen avulla. Kun järjestön kauhea päämäärä alkaa hahmottua, on jo liian myöhäistä! Pystyykö edes mahtavat demoniset voimat omaava Alucard pysäyttämään Milleniumin aikeet tällä kertaa? Selviääkö kukaan hengissä tulevasta helvetillisestä sodasta, joka käydään pääkaupungissa? Entä mitä tekee Hellsingin arkkivihollinen, pahamaineinen Vatikaanin osasto 13, Iscariot? He, jotka katsovat olevansa Jumalan sotilaita maan päällä ja toteuttavansa tämän tuomiota. Järjestöjen välinen kädenvääntö on tiukkaa, eikä väkivallalta vältytä. Tilanne kiristyy kiristymistään, kun Alexander Anderson ja Alucard ottavat yhteen yhä uudelleen! Yhdeksäs ristiretki häämöttää!

Sarjan juonikuvio on sen verran monimutkainen, etten aukaise sitä tämän enempää! Ei ole mukavaa pilata lukuelämystä kertomalla, mitä kaikkea tapahtuu! Hellsing on verinen ja väkivaltainen sarja höystettynä pimeyden voimilla ja mustalla huumorilla. Tulette lukiessanne huomaamaan, että Alucard ei todellakaan ole mikään rivivampyyri. Ei, kaukana siitä! Hellsing ei siis missään nimessä ole mitään "nössö vampyrointia", vaan ihan oikeaa demonista taistelua. Voin vain yhtyä siihen, mitä Integran sanoo Andersonille erään taistelun keskellä: "Katkaisit häneltä pään?! Lävistit hänen sydämensä?! Hah! Nuo eivät tehoa häneen. Tällaista vampyyria et ole koskaan nähnyt!"

Sarja lähtee siis siitä olettamuksesta, että Bram Stokerin Dracula-kirjan tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet. Hellsing -sukunimellä viitataan siis suoraan kirjan professori Van Helsingiin. Siinä leikitään ajatuksella, mitä jos? Mitä oikeasti tapahtui Draculalle? Mitä jos he tekivätkin sopimuksen?

Hellsing on ainoa toistaiseksi eteeni tullut sarja, joka on saanut minut haluamaan lisää väkivaltaa, lisää verta, lisää ampumista, lisää Alucardia, lisää, lisää...!!! Mainittakoon, että kirjat ovat K-15! Jollakin todella omistuisella taavalla se osaa totaalisesti koukuttaa lukijansa, ja pitää tiukasti otteessaan. Se niin sanotusti räjäyttää tajunnan, ja saa ajatelemaan laatikon ulkopuolelle! Ainoana miinuksena toteaisin piirrosten laadun. Hellsing on paikkapaikoin niin vauhdikas sarja, että piirrokset eivät oikein pysy mukana, tai sitten ne hieman hyppivät. Tällöin joutuu välillä ottamaan takapakkia kirjassa, ja lukemaan uudelleen. Joissakin kuvissa taas ei saa mitään selvää, mitä siinä tapahtuu. Noh, annettakoon tämä anteeksi, kun sarja muuten on niin mahtava!

Kenelle? Kaikille kierosta huumorista, taisteluista ja mystiikasta pitäville!

 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sarjasta alettiin tehdä 90-luvun puolella niin kutsuttua tv- anime sarjaa, jonka tuotannosta vastasi Gonzo. Tv-sarja sisältää 13 osaa, joista vain kuusi seuraa mangan sisältöä. Tämä johtuu siitä, että Hiranon käsikirjoitus mangaa varten oli yhä kesken, eikä sarjan loppupuolen juonta oltu vielä lyöty lukkoon. Tästä huolimatta sarja nousi hurjaan, legendaariseen suosioon.

Hurjan suosion saanut sarja teki paluun 2000 luvulla, kun sarjasta päätettiin tehdä mangaa hyvin tarkasti seuraava Ultimate OVA-sarja, jonka tuotannosta vastaa megayritys Geneon ja Funimation. Sarjan jälki on raaempaa ja verisempää kuin tv-sarjassa, ja animaatiotekniikaltaan huimasti parempaa. Ultimate sarjan ikäraja kulkeekin 18-ikävuodessa. Sarjasta on julkaistu toistaiseksi internetissä 8 osaa kymmenestä. Varsinaisesti dvd:lle on päässyt vasta 4 ensimmäistä osaa. Tämä johtunee siitä, että Geneon ja Funimation pitävät hallussaan omistusoikeuksia, ja haluavat odottaa englanninkielisten dubbausten valmistumista, ennen uusien osien julkaisua... :(

~Dapi~

Vampire Hunter D kirjasarjan viides osa on julkaistu Japanissa 1986 Asahi Sonorama co. toimesta. Englanniksi kirjan on kääntänyt KevinLeahy ja se julkaistiin vuonna 2006 Dark Horse Comics´in toimesta. Kirjan kansikuvasta ja kuudesta sisäsivuilla olevasta kuvasta vastaa edellisten kirjojen tapaan Yoshitaka Amano.

Tarina alkaa siitä, kun D näkee unta, jossa hän tapaa aavemaisessa kartanossa nuoren naisen, joka pyytää hänen apuaan. Herättyään D jatkaa matkaansa ja saapuu kylään, johon hänet yllättäen toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi. Pikkuhiljaa alkaa selvitä, että kaikki kylän asukkaat ovat nähneet edellisenä yönä unta siitä, että D on tulossa kylään. Lisäksi D johdatetaan sairaalaan tapaamaan nuorta naista, Sybilleä, joka on nukkunut kolmekymmentä vuotta Aatelisen pureman jälkeen. Nainen osoittautuu samaksi, jonka D on nähnyt unessaan edellisenä yönä. Kun D:lle ei kuitenkaan näytä olevan selkeää tehtävää, hän päättää lähteä kylästä -vain huomatakseen, ettei pysty siihen. Ja joka kerta, kun D sulkee silmänsä, hän löytää itsensä aavemaisesta kartanosta, jossa Sybille elää omassa unimaailmassaan, ja estää D:tä lähtemästä kylästä. Vastentahtoisesti D joutuu selvittämään Sybilleen ja kylään liittyvää mysteeriä, joka saa yllättävän käänteeen mieltä mullistavan totuuden alkaessa hitaasti paljastua. Totuuden, jonka säilyttämisen puolesta osa kylästä on jopa valmis tappamaan kuuluisan vampyyrinmetsästäjän. Mutta mikä on unta, ja mikä todelisuutta, kun nämä kaksi asiaa alkavat hitaasti sekoittua toisiinsa...

Kirjasarjan muista osista poiketen Stuff of Dreams (vapaasti suomennettuna: Unien sisin olemus) ei kerro niinkään Aatelisista, vaan kylästä ja Sybilleen linkittyvästä salaisuudesta. Tästä syystä kirjan voi lukea, vaikkei edellsiin osiin olisi tutustunutkaan. Kirjan kantavana voimana toimii idea unesta unen sisällä. Teema, jota on tosin toistettu nykyään monissa elokuvissa ja sarjoissa. Tästä huolimatta, kirja on hieno lukuelämys. Erityisesti D:n vastenmielisyys tehtäväänsä kohtaan, kylän ihmisiin tutustuminen ja hänen tietynlainen hienovaraisuutensa asioita kohtaan, sekä hänen ahdinkonsa kylästä pääsemisen vaikeuteen antavat kirjalle omanlaisensa piirteen. Lukija alkaa loppuvaiheessa itsekin jännitttämään D:n puolesta. Onnistuuko hän pääsemään pois ennenkuin on liian myöhäistä? Mikä on totta, ja mikä ei?

Jälkikirjoituksena Kikuchi onkin maininnut, että kirjassa on leikitelty ajatuksella siitä, millaisia unia tuossa ajassa elävät ihmiset näkevät. Millaisia unia aateliset? Entäpä D itse? Omasta mielestäni tulos on erittäin onnistunut. Kirjassa on selkeästi tietynlaista kaunista haikeutta ja unelmaa. Siinä D:kin joutuukin vaikean valinnan eteen. Antaakko kauniin unen jatkua, vai tuhotako se oman absurdiutensa takia? Erittäin onnistunut kaunis kokonaisuus, jännitystä ja aavemaisuutta unohtamatta! Eroaa edellisistä kirjoista, mutta edukseen.

Kirjasta on myös vasta ilmestynyt manga-versio. Kuulemani mukaan se on kauhean sekava, eikä juonesta ota oikein selvää. Itse en ole sitä vielä lukenut, mutta uskon kuulemaani. Jo pelkästään tästä syystä kehotan lukemaan kirjan.

 ~Dapi~

Vampire Hunter D- sarjan kolmannesta novellista on tehty suurta mainetta niittänyt anime-elokuva Bloodlust vuonna 2001, sekä manga-versio. Alkuperäisesti kirja on ilmestynyt japanissa 1985, ja englanniksi käännettynä 2006. Kirjan kuvituksesta vastaa Yoshitaka Amano, joka on sittenmmin tullut tunnetuksi useista kirja- sekä mangakuvituksista.

Kirjan juoni-kuvio noudattelee samaa kaavaa, kuin mitä manga-versiossa. (Huom. Bloodlust-elokuvassa loppu on täysin erilainen.) Eli, kirjan tapahtumat alkavat siitä, että Mayerling-niminen Aatelinen on siepannut erään kylän kylänvanhimman tyttären mukaansa. Epätoivoinen isä kääntyy D:n puoleen ja palkkaa tämän takaa-ajoon. Varmistaakseen, että tytär saadaan varmasti takaisin vahingoittumattomana, hän palkkaa tehtävään myös pahamaineisen Marcus-klaanin, joka ei kaihda keinoja lunastaakseen palkkion itselleen.  Tästä asetelmasta alkaa hurja takaa-ajo, jonka ensimmäisenä esteenä on kokonainen kylä muutettuna vampyyreiksi, jota seuraa yhteenottoja Marcus klaanin kanssa, sekä Barbaroisin hirviö-kylästä palkatut Mayerlingin palkkaamat henkivartijat. Pystyykö D tällä kertaa suorittamaan tehtävänsä ajoissa, vai onko jo aivan liian myöhäistä?

Kirjassa tuodaan hienosti esille takaa-ajon jännitys, sekä alati kasvava jännitys Marcus-klaanin ja D:n välillä. Kirjasarjan tässä osassa D ei ole itse oikeastaan pääosassa, vaan kirjassa keskitytään enimmäkseen Marcus-klaanin nuorimmaisen, Leilan, henkiseen taisteluun veljiään vastaan, kun hän alkaa tehtävän edetessä oivaltaa, että vampyyrinmetsästys, ei ehkä sittenkään ole elämässä kaikki kaikessa. Kirja onkin ehkä kertookin enemmänkin hänen vapautumisestaan henkisistä kahleista, ja asenteiden muutoksesta. Tämän kaiken tietenkin aiheuttaa D:n hiljaisen voimakas persoona, joka saa Leilan kyseenalaistamaan omia toimiaan. Toisaalla taas selviää, että takaa-ajettu pari ovatkin rakastavaisia, jotka ovat pakomatkalla ihmisten ennakkoluuloista ja vihasta. Siinä mielessä kirja onkin myös kaunis rakkaustarina yli roturajojen. Ikäänkuin osoitus siitä, että Aatelisetkin osaavat rakastaa siinä missä ihmisetkin.

Kaiken kaikkiaan kirja on jännittävä lukukokemus, joka toisinaan saa lukijansa värähtämään pelosta ja inhosta, sekä myös virnistämään leveästi sen yksinkertaiselle tilannekomiikalle. Vuosikymmenet eivät ole haalistaneet Kikuchin kaunista kauhuproosallista kerrontaa. Kirjoillehan on ominaista se, että tarinat kerrotaan ikäänkuin puolueettomasta näkökulmasta, henkilöhahmojen ulkopuolelta. Kerronta ei monesti ole kovinkaan tarkkaa, kuten nykykirjallisuudessa on totuttu, vaan Kikuchi antaa tilaa lukijan mielikuvitukselle. Tässä mielessä voisi sanoa, että kirjan teksti on  lähes runollista joissakin kohdin. Tai ehkä se johtuu vain englanninkielen hienoista koukeroista. Vaikea sanoa. Joka tapauksessa kirja on hieno lukukokemus!

Hideyuki Kikuchi: Vampire Hunter D vol.4, Tale of the Dead Town

Vampire Hunter D -sarjan neljäs osa on julkaistu japanissa 1986, ja englanniksi se ilmestyi vuonna 2006. Kirjan kuvituksesta vastaa edelleen Yoshitaka Amano. Kirjasta on myös ilmestynyt manga-versio (josta voitte lukea arvosteluni elokuun blogista).

Eli, tarina alkaa siitä, kun D on matkalla uuteen tehtäväänsä, kun hän sattuu sopivasti paikalle pelastamaan kaksi ihmistä liskopetojen hyökkäykseltä. Pelastamansa tytön, Lori, perhe oli jo saanut surmansa, kun paikalle oli osunut toinen matkalainen, John M. Brasselli Pluto Viii. D lähtee Brassellinin kanssa viemään ydinsäteilystä kärsivää tyttöä sairaalaan, kun he törmäävät maan yläpuolella leijuvaan kaupunkiin. Käy ilmi, että Lorin perhe oli peräisin kaupungista, mutta häntä ei tahdota sinne takaisin.  Selviää kuitenkin, että D on kutsuttu kaupunkiin, joten he pääsevät sisään ja saavat Lorin sairaalaan. Käy ilmi, että pormestarin tytär on joutunut vampyyrin hyökkäyksen kohteeksi. Tilannetta hankaloittaa se, että kaupunkiin ei ole otettu aikoihin ketään ulkopuolista kyytiin, joten syyllisen täytyy olla joku kaupunkilaisista. Mutta kuka? Kaupunki on etsitty läpikotaisin useasti, ja jokaista asukasta on kuulusteltu, ja jokainen heistä pystyy kävelemään auringon alla...

D joutuu toimimaan salapoliisin tavoin selvittäessään syyllistä. Tuntuu kuin jokaisella kaupunkilaisella olisi jotakin salattavaa. Kukaan ei halua auttaa puoliveristä vampyyrinmetsästäjää, vaan he haluasisivat ajaa hänet pois kaupungista. Entä mikä rooli on kaupungista toiseen matkustavalla lääkärilllä, Tsurugilla? Tuntuu kuin hänellä olisi jotakin hampaankolossa D:tä vastaan. Entä mitä Lorin perhe, jotka olivat kemistejä, oikein tutki? Kukaan ei tunnu tietävän, tai ei suostu kertomaan. Outo aura lepää koko kaupungin päällä, ja D aavistaa pahaa. Jotenkin kaikki selvästi liitty Lorin perheeseen, salaperäiseen vampyyriin, kaupungin pormestariin, sekä tummaan vierailijaan 200 vuoden takaa...

Lukija joutuu itsekin yhdistelemään johtolankoja ja selvittelemään vuosien takaisia tapahtumia. Tässä mielessä kirja toimiikin hienona kauhulla höystettynä dekkarina. Tapahtumat rullaavat jouhevasti eteenpäin, eikä yllätyksiltäkään vältytä. Loppuratkaisu antaa odottaa itseään aivan loppuun asti! Kaiken kaikkiaan mahtava lukuelämys!   

Tarkoituksenani on lukea koko parinkymmenen kirjan pituinen sarja, ja kertoa teille mielipiteeni niistä. Tästä eteenpäin jatkan arvostelujani kirja kerrallaan, kunhan saan niitä käsiini...

~Dapi~